Lauantaina 5.5. lähtee liikkeelle 8. Hamppumarssi Turun Puolalanpuistosta klo 14
Tulosta täältä omat Hamppumarssi -julisteesi!
Hampunsiemenet sisältävät helposti sulavassa muodossa 20 aminohappoa, jotka ovat ihmiselle välttämättömiä solunrakennusaineita.
Erityisesti hampunsiemenproteiinissa on edestetiiniä ja kananmunan valkuaisesta tuttua albumiinia.
Tähän asti kasvikunnan merkittävimpänä proteiininlähteenä on pidetty soijapapua. Sitä tuotetaan kaukoidässä sekä Yhdysvalloissa, joten sen kuljetus Eurooppaan esim. eläinrehun raaka-aineeksi on suuria kustannuksia aiheuttava ongelma. Kemiallisesti muunneltua soijaproteiinia käytetään valmisruokatuotteiden sidosaineena. Tällöin soijaproteiinia täydennetään puuttuvilla aminohapoilla.
Uuden ympäristöystävällisen kasviproteiinin käyttötarkoituksia olisi runsaasti. Tuotannon edullisuus lihaproteiinin tuotantoon verrattuna tarjoaa osaratkaisun maailman nälkäongelmaan sekä varattomien ihmisten täysipainoisen ruokavalion kehittämiseen.
Jopa yli kolmannes hampunsiemenestä on ravitsemuksellisesti arvokasta öljyä, jonka rasvahappokoostumus on monipuolisempi kuin muiden tavallisesti käytettyjen kasviöljyjen. Öljystä pääosa on ihmiselle välttämätömiä linoli-(omega 6) happoa ja linoleeni (omega 3) happoa,
monityydyttämättömiä rasvahappoja hamppuöljyssä on yli 80 %.
Hampunsiementen tai -öljyn säännöllinen nauttiminen auttaa palauttamaan kehon rasvahappoarvot terveen kudoksen tasolle, sillä hampunsiemenessä linoli- ja alfalinoleenihapon suhde on lähes sama kuin terveessä ihmiskudoksessa.
Monipuolinen rasvahappokoostumus ravinnossa on avuksi mm. atooppisen ihottuman ja psoriasis -tyyppisten ihottumien parantumisessa sekä näiden ennaltaehkäisyssä. Suomessa on todettu olevan
n. miljoona atooppisen oireyhtymän omaavaa kansalaista. Puutokset tai epätasapaino näiden monityydyttämättömien rasvahappojen saannissa
voivat usein johtaa ihon terveyteen vaikuttavan delta-6-desaturaasi-entsyymin toimintaan.
Esimerkiksi vauvoilla, vanhuksilla, alkoholin suurkuluttajilla, erilaisissa sairaustiloissa rasvahappojen vaillinnaisen saannin lisäksi delta-6-desaturaasientsyymi ei usein toimi kunnolla, mikä johtaa oiretiloihin. Terve keho kykenee tuottamaan hamppuöljystä jo valmiina löytyvistä omega -3 ja -6 rasvahappo- johdannaisista, gammalinoleenihaposta ja stearidonihaposta, sopivissa suhteissa edelleen monien vaiheiden kautta prostaglandiineja. Edellä lueteltujen ihmisryhmien entsyymitoiminnan vajavuus häiritsee kyseistä prosessia. Tällöin kaikkien neljän rasvahapon saanti on eduksi.
Kuopion yliopiston suorittamissa kliinisissä kokeissa on todettu, että hampunsiemenöljy ehkäisi huomattavasti kosteuden haihtumista ihottuma-alueelta, eikä perusvoiteita tarvittu ulkoisesti siinä määrin kuin oliiviöljyn samankaltaisella nautinnalla tutkimuksen yhteydessä. Tutkimusryhmän elopaino laski hieman hampunsiemenöljyn nauttimisen ohessa, vaikka tutkimuksen aikana yksilöllistä ruokavaliota ei muutettu.
Kylmäpuristetun hampunsiemenöljyn nauttiminen ravinnon osana, tyydyttyneitä rasvahappoja korvaten, pitää epäterveellisen kolesterolipitoisuuden alhaisena. Hampunsiemenöljyssä on suurimmat pitoisuudet sekä myös määrällisesti eniten monityydyttämättömiä rasvahappoja verrattuna rypsin, oliivin, pellavan ja kitupellavan siemenöljyihin.
Hampunsiemen on suurempi kuin kotimaisten öljykasviemme siemenet(paitsi rannikoilla viihtyvä auringonkukka).
Vahvajuurinen hamppu huokoistaa ja ilmavoittaa maata ehkäisten pellon tiivistymistä. Tämä parantaa maata auttaen sen pieneliötoimintaa vahvistumaan. Tämä puolestaan vaikuttaa humusyhdisteitten lisäytymiseen, ravintomullan muodostumiseen erityisesti yhdessä kompostimullan kanssa.
Maahan juurtuessaan hamppu ottaa ravinteita syvältä ja tuo niitä pintakerroksiin ehkäisten pintamaan köyhtymistä. Hampun typen- ja fosforin tarve on kasvuvaiheessa huomattava. Näin ollen hamppua voitaisiin käyttää suojakaistoja reunustavana typensitojakasvina vähentämässä vesistöihin kulkeutuvaa nopealiukoista apulantakuormitusta.
Tämä auttaisi saamaan kuriin levien kehitystä ja pohjavesien saastumista.
Erityisen hiilenpelkistyskierron omaavana, ns. C4 -kasvina, hamppu hyödyntää energiantuotannossaan runsaasti ilman hiilidioksidia. Kaksin-kolminkertainen määrä vuorokaudessa tavallisiin kasveihin verraten on mahdollista solukkomuodostelmalla, joka varastoi hiilidioksidia ja hyödyntää sitä myös pimeänä vuorokauden aikana. Kaksivaiheinen yhteyttämisprosessi mahdollistaa muunmuassa hidastumattoman kasvun jopa 40 ºC lämpötilassa. Hampun kasvunopeus ja sen energiaominaisuudet niin varren rakennevahvuuden kuin siemenen ravintoarvojen puolesta ovat poikkeukselliset.
Muilla tunnetuilla viljelykasveilla, kuten sokeriruo'olla, maissilla ja durralla on sama yhteyttämisjärjestelmä. Ne ovat myös C4-kasveja, joita on maailman kasveista todettu olevan 2-3 %. Kaikista kasveista (myös puista) 95 % on tavallisia C3 -kasveja, loput aavikkoalueiden CAM -mehikasveja.
Koska metsämme on jo kaadettu laajoilta osin paperiksi, on tärkeää pian saada niiden tilalle vastaavanlainen hiilidioksidinielujärjestelmä.
Indonesiassa sademetsiä kaadetaan n. 200 000 ha vuosittain / yksi sellutehdas. Vasta tämän jälkeen tilalle saadaan eukalyptus- tai akaasiapuupelto, jossa viljellään enenevässä määrin myös geneettisesti muunneltuja lajikkeita. Niillä yhtiöt suunnittelevat ratkaisevansa ilmaston haasteet talouden ehdoilla ja maksimaalisella voitolla.
Ekologisia ongelmia ei ratkaista tekniikalla. Muunnellut taimet ovat kalliita ja riskialttiita eikä reagointiaikaa ilmastonmuutokseen ole kymmeniä vuosia. On turhaa kehitellä laboratoriossa C4-riisiä tai "golden"pro A -vitaminoitua riisiä kun samanaikaisesti luonnonlajikkeista löytyy turvallisempi ratkaisu
tuhansien vuosien ravitsemuskokemuksella myös Suomalaisessa ruokavaliossa (Lempiäinen).
Ilmaston lämmetessä ilmakehään haihtuu enenevässä määrin myös metaania. Ihmisten toimista johtuen myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus lisäytyy. Vain kasveilla, jotka sitovat tehokkaasti hiilidioksidia, voimme hillitä ilmastonmuutosta, ennen kuin se riistäytyy hallitsemattomaksi.
Hamppukuidusta saisimme myös korkealaatuista paperia käyttämällä miedompia sellunkeittomenetelmiä ja aineksia, sillä hampun ligniinisidosainepitoisuus on pienempi kuin yhdenkään geneettisesti muunnellun sellupuulajikkeen.
Uusien hampunsiemenlaikkeiden kehittely on myös edullisempaa kuin yhdenkään muuntogeenisen kasvilajin.Vanhoja lajikkeita on yhä säilynyt, vaikka hampunviljelyä on vieroksuttu vuosikymmenien ajan.
Maatalouden tutkimuskeskuksen(MTT) koetiloilla Jokioisissa ja Maaningalla ei ole monivuotisten hampunviljelykokeiden aikana havaittu tuhohyönteisongelmaa, jota olisi pitänyt ryhtyä torjumaan kemiallisilla tuotteilla. Hamppukasvin voimakas tuoksu sekä sen tuottamat pihkaiset fenoliyhdisteet suojaavat kasvia hyönteisten ylivallalta ja jossain määrin myös UV-säteilyltä. Tiiviillä hamppukasvustolla voidaan myös hillitä monivuotisten rikkakasvien menestystä muidenkin pellon viljelykierron kasvien hyödyksi.
Yksivuotisena kasvina hamppu ei villiinny viljelyssä rikkakasviksi. Se ei leviä rönsyjuurilla ja versoilla tms. tavoilla, kuten esimerkiksi iltahelokki, joka on myös öljyarvoistaan tunnettu kasvi. Varisseista siemenistä ei ole tullut itävää ongelmaa viljelyä seuranneina vuosina. Osasyynä tähän voivat olla linnut, jotka rakastavat hampunsiemeniä ja hakeutuvat suurina parvina siemenkasvustoon, jollei sen sadonkorjuuta ole oikein ajoitettu. Myös hirvet ja jänikset järsivät hamppua mielellään. Hampun juuret, jotka jäävät sänkipeltoon, ovat muokattavissa, toisin kuin esimerkiksi energiapajun juuristo maassa.
Hampunsiemensato hehtaarilta vaihtelee 700 - 1400 kg Suomen olosuhteissa matalakasvuisella lajikkeella. Yhdessä haarautumattomassa hampussa on siemeniä keskimäärin 500 - 600 kpl. 1000 kilosta siementä saadaan puristettua öljyä n. 200 l. Jäljelle jäävä siemenpuriste sopii jauhoksi.
Hampun viljely on menetelmänä viljantuotantoon verrattavissa. Siemensato voidaan korjata puimurilla koneellisesti. Hamppu ei lakoonnu myrskyssäkään, toisin kuin pellava.
Hamppu tuottaa siementen ohella myös paljon kuitumassaa, jota voidaan myös hyödyntää biomassana, kuivikkeena, imeytysmateriaalina,
puristelevynä, vuorausvillana, teknisiin kankaisiin, vaatetekstiileihin, sementtilaattoihin, muurauslaastiin, tiivisteiksi, juuripeitteisiin, kasvualustoiksi, paperien, pahvien ja muotoprässättyjen pakkausten materiaaliksi, vaippoihin, tapetteihin ja mattoihin.
Hampunsiemenöljystä voidaan valmistaa esimerkiksi shampoota, saippuaa, ihovoiteita, kylpyvaahtoa ja entsymaattisia puhdistusaineita.
Teknokemiallisina tuotteina siitä saadaan mm. Öljymaalia, vernissaa, painomustetta, polttoöljyä, liuottimia, ketjuöljyjä, kittiä ja pintasuoja-aineita.
Siitä voidaan yhdessä metanolin ja natriummetoksidin kanssa valmistaa myös biodieseliä. Vaihtoehtoisia polttoaineita kehitellessä on huomioitava, että vero tällaisen tuotteen hyödyntämisestä on mittava.
Olisi ihanteellista käyttää samaa satoa kuidun ja elintarvikkeen tuotantoon. Siemenen muodostanut kasvi on varreltaan puutunut eikä siitä saada niin hienoa kuitukimppua kuin hedehempuista ja aiemmin katkaistuista emikasveista. Siemenkasvin kuitua voidaan kuitenkin hyödyntää esimerkiksi eristeisiin, muotoonprässättäviin autonosiin ym.
Suomessa kuidutuksia on kokeiltu MTT:n Ylistaron tutkimusasemalla. Suomen olosuhteissa eteläisemät (Ranska, Unkari) kuitua tuottavat
hamppulajikkeet eivät ehdi tuottaa kypsää siementä kasvukauden lyhyyden vuoksi. Sen sijaan, hyvin hienon aivinakuidun tuotantoon olisi Suomessa mahdollisuuksia edellämainitusta syystä johtuen.
Nykyisin EU viljelytukialueella viljelijä saa öljyhampusta CAP-tukea ja kylvösiementukea, jos kuitu käsitellään. Siemenen tuotannosta erikseen ei saa tukea. Öljypellavan, siemenunikon ja sinapinsiemenen viljelijät saavat tukea.
Hampun THC (tetrahydrokannabinooli) -tuotanto ja sijainti tapahtuvat aina kasvin vihreissä osissa. EU-hyväksyttyjen hamppulajikkeiden THC-pitoisuus on niiden varsissa ja lehdissä lähes olematon, eli nekään eivät päihdytä.
Herkissä huumausainetesteissä hampunsiemenöljyn nauttiminen ei tule esiin, mikäli tuotantovaiheessa puitaessa siementen joukkoon joutuneet lehdenpalaset on puhdistettu tarkoin pois.
Öljyn vihreä väri ei viittaa THC -pitoisuuksiin, vaan kylmäpuristustapaan ja mahdollisimman vähiin käsittelyihin, jotta öljyn terveellisyysominaisuus ei kärsisi (vrt. oliiviöljy).
Kasvikunnan pro-A-vitamiinia on hampunsiemenanalyysissä havaittu olevan
8,7000 IU/lb. E-vitamiinia on samassa analyysissä todettu olevan 1,0 mg/100g.(Wirtshäfter 1997). Finola-öljyssä E-vitamiinia on havaittu olevan paljon enemmän, yli 85mg/100g(Margariinitiedotus).
Hamppu on edullinen Pro-A-vitamiinilähde myös kolmannen maailman ihmisten tarpeisiin. Hampun levinneisyys on arktisia napa-alueita ja Grönlantia lukuunottamatta maailmanlaajuinen.
Mineraalianalyysissä steriloidusta hampunsiemenestä on löydetty 37 erilaista alkuainetta.
Seuraavassa on esitetty erityisen merkittävät pitoisuudet miljoonasosina, muunnettuna Eurooppalaiseen laatuluokitukseen,
ja päivittäissuositus (URSDA).
Kalsiumia
1680 ppm (168 mg/100g), 800-1200 mg/vrk
Rautaa
179 ppm (17,9 mg/100g), 18 mg/vrk
Jodia
0,84 ppm (0,084mg/100g), 0,08-0,150 mg/vrk
Magnesiumia
6059 ppm (605,9 mg/100g), 300-400 mg/vrk
Fosforia
8302 ppm (830,2 mg/100g), 800-1200 mg/vrk
Sinkkiä
82 ppm (8,2 mg/100g), 15mg/vrk
Hampunsiemenestä on neljäsosa valkuaisainetta, kolmasosa rasvoja, vajaa kolmannes hiilihydraatteja (lähes kokonaan kuituja), vajaa kymmenesosa kosteutta ja tuhkaa kuiva-aine-analyysissä.
Hampunsiemenet ovat elävää, täysipainoista ravintoa, josta voi tehdä mm. maitoa, tofua, jäätelöä, ituja, murekkeita, pihvejä, kastikkeita, levitteitä, leipää, voita. Jauhettuja siemeniä voi lisätä kaiken ruoan sekaan, tai syödä siemeniä sellaisenaan, paahdettuna tai suolattuna.
Öljyn paisto-ominaisuudet ovat hyvät, mutta kasviöljyjen rasvahapot muuntuvat liian kuumennuksen seurauksena epäterveellisemmiksi,
tyydyttyneitä rasvoja vastaaviksi ns. trans-rasvahapoiksi.
Kuopion yliopiston farmaseuttisen kemian laitoksen tutkimusten mukaan hampunsiemenöljyn säännöllinen nauttiminen (esim. 10 - 25 mg/vrk) vaikuttaa kehomme terveystilaan ja ennaltaehkäisee monia kehon tauti- ja puutostiloja. Tutkimuksia pyritään jatkamaan suotuisien tulosten kannustamana.
Osaava luomuketju -hanke toteutti yli vuosi sitten 23. - 24.2. 2004 Pohjois-Savon ammattiopistossa yhteistyössä Kuopion farmaseuttisen kemian laitoksen kanssa kurssin hampun viljelystä ja käytöstä elintarvikkeena.
Kurssi koostui teorian ja käytännön päivistä. Seminaarin jälkeisenä päivänä kurssilla valmistettiin ruokaa luomuhampunsiemenistä. Kurssilta saatuja tietoja on yhdessä aiemman arkiston kanssa hyödynnetty tämän tiedotteen laatimiseen.
Seminaarin puheenjohtajana toimi James Callaway;
dosentti, Kuopion yliopiston farmaseuttisen kemian laitos.
Hampun viljelykokeista luennoi Katri Pahkala;
erikoistutkija Jokioisten MTT, erityisalanaan kasvinviljely ja biotekniikka.
Hamppuöljyn puristamisesta ja tuotannosta tiedotti Ville Kauppinen;
toimitusjohtaja Elixi Oil Oy.
Hamppukuidun viljelystä, ominaisuuksista ja tuotteista tietoa välitti EU -rahoitustuetun Nordic Fibre -kuitukasvihankkeen vetäjä Jari Luokkakallio
Etelä-Pohjanmaan maaseutukeskus.
Hampunsiemenöljyn terveysvaikutuksista ja kliinisistä tutkimuksista koosti yhteenvedon professori Tomi Järvinen; Kuopion yliopiston farmaseuttisen kemian laitos
Kliinisten kokeiden vastuuhenkilönä toimi professori Ursula Schwab; Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitos.
Projektissa toimivat myös dosentit Ilkka Harrima ja Pekka Hyvönen.
Hamppuravinnosta, raaka-aineista ja maailmalla myydyistä hampputuotteista kertoi projektipäällikkö; Marja-Leena Laitinen, FT, Kuopion yliopiston farmaseuttisen kemian laitos.
Hampusta luomutuotannossa piti kokemusperäisen esitelmän yrittäjä Marja Törmänen; luomutila Olli.
Kurssin toteutti Katri Lunnas; Osaava luomuketju -hankkeen tuotekehittäjä.