Takaisin Ulkokasvatusoppaalle on ollut suuri kysyntä jo pitkään. Tämä puute on nyt osittain korjattu. Vaikkakin opas on kirjoitettu yhdysvaltalaisten kasvattajien tarpeisiin, niin sitä voi käyttää myös soveltuvin osin Suomen olosuhteisiin. Itse en ole ammattikääntäjä, joten alkukieliset rakenteet voivat paikoin näkyä tekstissä. Toivottavasti oppaasta on hyötyä mahdollisimman monelle kannabiksenviljelijälle. Aurinkoisena iltapäivänä 28.5.1998, Ruderalis   ULKOKASVATUSOPAS Anonyymi & ystävät, joulukuu 1992, USA Julkaisijoilta Olemme olleet kannabiksen ulkoviljelijöitä vuodesta 1980 ja saaneet pienehköjä satoja vuodesta 1983. Kasvatuksessa olemme käyttäneet Indica- ja Sativa-sukuisia lajikkeita, sekä hybridejä (edellisten risteymiä). Viljelmämme ovat sijainneet laajoilla alueilla New Yorkin ja New Jerseyn ympäristössä (Suomentajan huom. : New York sijaitsee n. 40:llä leveyspiirillä, kun taas Helsinki 60:llä leveyspiirillä, eli parituhatta kilometriä pohjoisempana. Golf-virta lämmittää pohjois-Eurooppaa). Tämän oppaan tarkoituksena on auttaa ihmisiä tuottamaan ruohoa omaan tarpeeseensa ja vähentämään kaduilla myytävän kannabiksen määrää. Kun yhä useampi ihminen ei joudu myymään tai ostamaan kannabista, niin me kuluttajan ominaisuudessa tulemme omavaraisiksi ja kykenemme minimoimaan kiinnijäämisen riskin. Valitettavasti vielä nykyisinkin valtaapitävien keskuudessa on tietämättömyyttä, joka johtaa kannabiksesta nautiskelijoiden vainoamiseen. Meidän tulisi ottaa vastuu tavoistamme ja kasvattaa itse omiin tarpeisiimme ja näin eliminoida kaupankäynti. Tätä opasta ei ole suunniteltu kasvattajien raamatuksi, vaan yksinkertaiseksi opastukseksi kuinka voi viljellä pieniä määriä hamppua omaan käyttöön. On ihmisiä, jotka tietävät kasvatuksesta paljon enemmän kuin me, mutta alan kirjallisuudesta puuttuu lyhyt selvitys ulkokasvatuksesta. Toivottavasti tämä opas palvelee sitä tarkoitusta. Haluamme kiittää niitä useita ihmisiä, jotka ovat auttaneet meitä teoksen kokoamisessa (oletamme heidän haluavan pysyä nimettöminä). Mahdolliset virheet ja väärinkäytökset ovat meidän tekemiämme ja otamme niistä täyden vastuun (suomentaja kantaa vastuun käännösvirheistä). Mitään oikeuksia tähän julkaisuun ei pidätetä. Jokainen voi monistaa tätä dokumenttia joko osittain tai kokonaisena. Vain ilmaislevitys on sallittua! Sisällysluettelo Siemenien hankkiminen Kasvatuspaikan valitseminen Kulkureitin tekeminen Kasvatus Maaperän valmistaminen Istutus Kitkeminen Hedekasvien poisto Hätävierailut viljelmällä Sadonkorjuu Sadonkorjuun aika Siementen hankkiminen Laatusiementen hankkiminen on usein kiven takana. Tämä on ongelma varsinkin niille, jotka eivät aktiivisesti toimi asian parissa ja tuntevat vain harvakseltaan ihmisiä, joilla on mahdollisuus saada hyvälaatuista marihuanaa. Jos ruoho toimii hyvin, niin siemenien pitäisi olla kelvollisia kasvatukseen. Vihreäkukintoisesta marihuanasta olevat siemenet ovat usein parempia kasvattaa, koska lajike on todennäköisesti tottunut pohjoiseen ilmanalaan. Jamaikalaiset ja kolumbialaiset lajikkeet soveltuvat huonosti viljelyyn, varsinkin pohjoisilla leveyspiireillä, koska ne tuottavat kukintoja liian myöhään. Näiden lajikkeiden kasvattaminen suurimmassa osassa USA:ta johtaa hyvin pieneen satoon ennen kuin ensimmäinen pakkanen iskee. Sativa-lajikkeet kasvavat useimmiten korkeammiksi kuin Indicat tai Indica-Sativa hybridit. Tämä voi olla vakava haitta, varsinkin kun muut kasvit kuolevat ja alkavat pudottaa lehtiään. Jotkut kasvattajat ovat onnistuneet risteyttämään eteläisen ilmaston Sativa-lajikkeita Indicaan ja luoneet jälkeläisen, joka kukkii nopeammin. Kun olet juhlissa, konserteissa yms. sosiaalisissa tapahtumissa, niin tarkkaile ihmisiä, jotka käsittelevät marihuanaa. Yleensä he ovat aika välittömiä ja heillä mahdollisesti on siemeniä annettavaksi tai myytäväksi. Siemenvaraston hankkiminen ja ylläpitäminen on perustavanlaatuinen osa menestyksekästä kasvatusta. Kasvatuspaikan valinta Hyvien siementen saamisen ohella parhaan kasvatuspaikan valinta on ehkä tärkein tekijä, jonka viljelijä kohtaa. Eräs parhaista paikoista on peltoalue, jolla kasvaa puita ja pensaita. Ideaalinen paikka on ollut kymmenisen vuotta viljelemättömänä. Purojen ja jokien penkereet ovat toinen hyvä paikka. Tällöin kannattaa ottaa huomioon mahdollisten tulvien vaikutukset. Kasvattajien tiedetään vieneen hamppuja ruukuissa kallioisille ja vuoristoisille alueille. Tämä mahdollistaa hyvän auringonvalon saannin, vaikka maaperä on kivinen ja ravinteeton. Paikan kaivaminen alueelle, jossa on paksuja mutta lyhyitä pensaita on myös hyvä vaihtoehto. Tiheät pensaat kasvavat tarpeeksi isoiksi, jotta ne estävät ihmisiä näkemästä niiden läpi sekä toimivat esteenä läpikulkemiselle. Kasvattaja voi usein käyttää eläimiä ja hyönteisiä hyödykseen. Ampiaiset, mehiläiset, hyttyset, paarmat ja muut kaltaiset eivät houkuttele ketään alueelle. Paikat, joilla on laaja hyönteisyhdyskunta ovat erinomaisia. Tärkeimmät kriteerit kasvatuspaikalle ovat hyvä maaperä, veden saatavuus, auringonvalo ja sopiva suojaus. Muut tekijät ovat toissijaisia. Kunnon maaperän löytäminen on vaikeaa, mutta ilman sitä et saa paljon niitettävää. Eli, jos löydät paikan, jolla on muuten täydelliset ominaisuudet, mutta surkea maaperä, niin saatat harkita maaperän tuomista paikalle. Maaperä on usein rikkainta peltoalueilla, joilla on ollut kasvillisuutta vuosikausien ajan. Pellot kierrättävät ravinteita maaperässä ja muodostavat paksun kerroksen orgaanista ainetta. Tällainen ei tarvitse paljoakaan valmisteluja kasvatuksen aloittamiseen, kun taas muut vaativat enemmän vaivannäköä. Hiekkaiset maaperät tarvitsevat usein päällysmultaa, joka on kalustettu tai vaihtoehtoisesti ruukkuja. Saviset maaperät tarvitsevat materiaalia, kuten turvetta, joka sekoitetaan saveen ja tekee näin maan hiekkaisemmaksi. Olen naturalisti ja siksi eri mieltä joidenkin ammattikasvattajien kanssa siitä, että viljely autoteiden varsilla voi olla tuottavaa. Lyijy ja muut myrkylliset kemikaalit sitoutuvat maaperään ja sitä kautta kasvillisuuteen. Jos asut kaupungissa, eikä sinulla ole liikkumisvälineitä, niin käytä tienvarsia viimeisenä vaihtoehtonasi. Lyhyt etäisyys veden äärelle on myös hyvin tärkeää. Paikka vesistön lähettyvillä olisi mainio, koska veden kantaminen viljelmälle voi tulla rasittavaksi ja vaaralliseksi, varsinkin jos kasvatuspaikkoja on useita tai edes yksi suuri. Jos valitset paikan, joka on paljon korkeammalla kuin vesistö tai kasvatat ruukuissa, niin tulet nopeasti huomaamaan kuinka valtavan määrän vettä kasvit tarvitsevat kuivana kesänä ja houkutus etsiä paikka lähempänä vesistöä on suuri. Kastelun tarve aiheuttaa useita riskejä. Pahin näistä on, että joku huomaa sinut, mahdollisesti poliisi. Toiseksi pahin on suojaavan lehvistön tuhoutuminen, koska joudut kulkemaan sen läpi veden hakuun. Useimpien kertojen seurauksena on vaara, että reitti tulee näkyväksi. Vakaan veden lähteen löytäminen voi olla este, koska pienet virrat kuivuvat usein kesäisin. Kastelutiheys riippuu ilmojen herrasta ja hän voi vaatia tekemään odottamattomia vierailuja viljelmille. Tavoitteesi on näiden vierailujen minimointi. Auringonvalo ei ole yhtä tärkeä kuin kaksi edellistä tekijää, mutta kuitenkin oleellista. Kasvien tulisi olla alueella, johon paistaa vähintään viisi tuntia suoraa auringonvaloa. Hampulla on tapana reagoida paremmin aamu- kuin ilta-aurinkoon, joten sijainti on tarkoin harkittava. Kasvattajien, jotka etsivät paikkoja talvikuukausien aikana tulisi kyetä hahmottamaan kuinka Aurinko paistaa kohteeseen ja kuinka puut varjostavat sitä. Luonnollisesti mahdollisimman suuri valon määrä on hyväksi, mutta paikan valinnassa se on vain yksi tekijä joka huomioidaan. Viimeisellä kriteerillä ei ole mitään tekemistä biologisten edellytysten kanssa. Mahdollisuus, että ei-halutut ihmiset paikantavat viljelmäsi on hyvin todellinen ja tämän ehkäiseminen on valintaprosessissa otettava huomioon. Suojauksen tulisi olla tarpeeksi korkea, ettei sen taakse näy sekä tarpeeksi tiheä, ettei kasvien lähelle ole helppo kulkea. Paras lehvästö tämän saavuttamiseksi on iso tilkku epämiellyttäviä pensaita. Jos tällaista ei ole saatavilla, niin etsi lehvästö, joka kasvaa 1,5-2 metrin korkuiseksi ja on tarpeeksi kaukana paikoista, joissa ihmisiä saattaa kuljeskella. Kyky kätkeä kasveja muiden sekaan on taidetta ja taito paranee harjoittelun kautta. Eräs suosittu tekniikka on piilottaa hamput pensaiden eteläpuolille niin, että ohikulkijat eivät huomaa niitä. Kasvit saavat riittävästi valoa huolimatta suuremman pensaan ympäröinnistä. Paras piilopaikka on mihin ihmisten näkökenttä ei ulotu ja jossa on lähes mahdoton liikkua. Alueilla, joilla muu kasvillisuus ei nouse metriä korkeammaksi voidaan joutua latvomaan tai kiinnittämään latva maahan, jotta kasvit pysyisivät riittävän matalina. Lyhyen ja vähäisen aluskasvillisuuden alueilla saattaa olla huono maaperä, tai se on mahdollisesti korkealla, jossa kuivuminen on nopeampaa. Ole siis tarkkana, jos tarkoituksena on viljellä tehokkaasti, koska ulkokasvattajan tulee käyttää luonnollista maisemaa hyväkseen. Kulkureitin tekeminen Yksi keino varmistaa menestys on kehittää reittejä, jotka ovat näkymättömiä ohikulkijoille. Tiheän aluskasvillisuuden alueet, joille Aurinko paistaa esteettä ovat ideaalisia, koska kasvu on niillä voimakasta ja kevään ja kesän vierailujen aiheuttamat vahingot katoavat nopeasti. Jos kasvatat alueilla, joilla on helppo huomata polkuja, niin tee reitit erikseen paikalle ja pois, jotta niitä olisi vaikeampi huomattavia. Huomaamattomien reittien tekeminen on tärkeää varkauksien ja kiinnijäämisriskin minimoimiseksi. Ihmiset vaeltavat rakentamattomilla alueilla ja seurailevat tuntemattomia polkuja jatkuvasti. Heidän mahdollista törmäilyä plantaasille voidaan rajoittaa järkevällä reittisuunnittelulla ja niiden hyödyllisellä käytöllä. Kun kuljet viljelmillesi, tee kaikki mahdollinen ettet vahingoittaisi lehvästöä, varsinkaan aikaisin keväällä tai loppukesästä. Tähän aikaan vuodesta vahingoittuneet lehdet eivät enää kasva takaisin ja suojaa tarvittaisiin mahdollisimman paljon. Reitin tekemisessä on pidettävä mielessä kaksi seikkaa: a) näetkö reitin, jonka juuri teit, jos et, niin hienoa, jos näet niin keksi keino suojata alueet, jotka näyttävät kulkureiteiltä; b) Mitä vaikeampi sinun on päästä kohteeseen, sitä vähemmän joku muu sitä yrittää. Kasvatus Serkkusi Matti ja hänen kaverinsa Mikko ovat vierailulla luonasi ja he ovat polttaneet paljon ruohoa sekä kasvattaneet hieman takapihallaan. Mikolla on hyvää kukintoa ja ilmenee, että hän tietää paljon kasvatuksesta. Heidän vieminen pienelle kävelyretkelle voi tuntua hyvältä idealta. Hemmetti, niiltähän voi saada hyviä vinkkejä. Minun on pakko varoittaa näistä huviretkistä. Vaikkakin he olisivatkin hamppueksperttejä, ei vierailu välttämättä palvele etujasi. He eivät tunne aluetta ja eivät välttämättä tiedä minne juosta pakoon jos tarve syntyy. Useamman kuin kahden henkilön kävely asuttamattomilla alueilla herättää huomiota. Reitit tulevat rasituksesta näkyvimmiksi ja paljastumisriski kasvaa. Jokaisella vierailukerralla altistat viljelmäsi ja itsesi riskille. Riski saattaa olla pieni tai iso paikasta riippuen, mutta 100%:n varmaa paikkaa ei ole. Ellei kyseessä ole hätätilanne, jossa tuholaiset ovat saastuttaneet kasvit ja tuot paikalle ammattilaisen antamaan neuvoja, eivät vierailut ole perusteltuja. Kasvatuskaverin pitäminen on suositeltavaa riippumatta hänen pätevyydestään. Tällöinkin paikalla käydään vain suorittamassa tietyt tehtävät. Vierailut pitäisi tapahtua seuraavina kertoina. 1. Maaperän valmistelu (maaliskuun alku-huhtikuun puoliväli, riippuen ilmastosta) Suosittelen 20kg multasäkin ostamista ja sen sekoittamista maaperään. Mullan tulisi olla tavallista rikkaampaa, jotta se kestäisi pidempään sekoittaessa alkuperäiseen maahan. Kalkki saattaa olla tarpeellista ph-arvojen tasaamiseksi. Vältän kemiallisia lannoitteita, en vain koska uskon luomuun, vaan niiden tuottamisessa syntyvän myrkyllisen jätteen takia. Samalla kerralla on järkevää rakentaa reilun puolen metrin korkuinen aita. Se pitää pienet eläimet loitolla ja kuivatun veren ja/tai hiusten käyttö pelottaa esim. hirviä. Osta kanaverkkoa, jonka silmän halkaisija on n. viisi senttimetriä. Kerää alueelta riittävästi keppejä, joilla voit tukea aitaa n. puolen metrin välein. Ympyröi alue kepeillä ja sido verkko kiinni. Jätä verkon ylä- ja alapäähän teräviä piikkejä ja taita yläpää ulospäin ja alapää sisäänpäin, jotta se ei rohkaise eläimiä hyppäämään yli. Naamioi aita maastoon sopivaksi. Istutus (huhtikuun tai toukokuun alku) Istutuksessa on useampia eri mahdollisuuksia. A. Tehoistutus siemenillä Tämä keino on mahdollinen, jos sinulla on runsaasti siemeniä. Neliömetrin alueella tehdään kolme riviä, joihin laitetaan siemen 4cm:n välein, eli alueelle tulee n. 75 siementä. Siemenet istutetaan 1,5cm:n syvyyteen, paitsi maaperän ollessa savinen 0,5-1,0cm:n syvyyteen. Valitettavasti useimmilla ei ole näin suuria määriä siemeniä. Jos teet neljä tällaista paikkaa, niin sato on lähes varma. Haittapuolena on määrän aiheuttama tungos alueella. Koska n. 50% kasveista on hedekasveja, niin alueella joudutaan tekemään harvennus, joka lisää emikasvien valonsaantimahdollisuuksia. Metodi tuottaa tavallista pienempiä kasveja tungoksesta johtuen, mutta auttaa varmistamaan sadon jokaisella kasvukaudella. Tekniikan käyttö vähentää paljastumisriskiä, koska istutusmatkalla ei tarvitse siirrellä kasveja ja alue on pieni. Koko vuoden tarpeiksi kasvattavien täytyy tehdä useampia viljelmiä. B. Pienien taimien istutus Paras argumentti tämän keinon puolesta on, että saat valita vahvimmat yksilöt. Vahvin argumentti vastaan on kuljetuksen aiheuttama riski. Siirtäminen vaati jonkin peittämiskeinon, yleensä laatikon. Ongelmia syntyy, kun selviää tarvittavan laatikon koko, mikä saattaa tehdä keinoista vaarallisen tai täysin epäkäytännöllisen. Toinen ongelma on olosuhteiden muutoksen aiheuttama shokki kasveille. Taimet tulisi viedä ulos vähintään kolme päivää ennen istutusta, jotta ne tottuisivat tuuleen ja lämpötilan vaihteluihin. Totutusjakson aikana kasveja tulee tarkkailla aktiivisesti. Metodi toimii parhaiten, jos pystyt tekemään varsinaisen paikan läheisyyteen suojan, joka ei ole täysin eristetty. Se voi olla yhtä pieni kuin varsinainen paikka ja 50cm korkea tai riittävän iso sisäänkäytäväksi. Kasvihuoneesta on hyötyä todelliseen lämpötilaan totuttautumisessa ja myöhäisen kevään lumien ja pakkasten torjunnassa. C. Emikasvien istutus. Etu emikasvien istutuksessa on ilmeinen: jokainen kasvi tuottaa kukintoja. Sukupuoli voidaan määritellä kasvattamalla hamppu 10cm:n korkuiseksi ja lyhentämällä valojakso 8 tuntiin. Hedekasvit tunnistaa 1-2 viikon kuluessa. Metodin käyttö vaatii mahdollisuutta kontrolloida valojaksoa, sekä sisäkasvatuksen aloittamista tavallista aikaisemmin (helmikuun alku -> maaliskuun alku). Tämä keino mahdollistaa kasvien levittämisen laajalle alueelle pienemmille paikoille, sekä kätkemisen muiden kasvien suojaan. Levittämällä pari tusinaa emikasvia kymmenen aarin alueelle yksittäisiin paikkoihin on sato lähes taattu, riippuen muistatko kaikki paikat. Sijaintikartan tekeminen on suositeltavaa, kunhan muistat pitää sen pois vääristä käsistä. Kaikki toimien kirjallinen dokumentointi lisää riskejä. Kitkeminen Kolmen viikon kuluttua kasvien tai siementen istutuksesta on aika palata kitkemään tungetteleva kasvillisuus. Kolmen viikon kuluttua ensimmäisestä toimenpide uusitaan. Kolmas kerta on valinnainen. Tähän mennessä hampun pitäisi olla riittävän iso kilpailemaan elintilasta. Mikäli paikalla on runsas aluskasvillisuus, niin toistuvien kitkemismatkojen tekeminen saattaa olla tarpeellista. Muita, ettei kitkeminen tarkoita kaiken kasvillisuuden tuhoamista metrin alueelta. Rikkaruohot auttavat kasvisi piilottamisessa ja suojaavat sitä nälkäisiltä eläimiltä. Lähikasvillisuus voi myös estää Aurinkoa haihduttamasta vettä maaperästä. Ole siis tarkkana: on helppo vahingoittaa pienten kasvien juuria kun yrittää päästä eroon rikkakasveista. Hedekasvien poistaminen (mikäli istutat emikasveja nämä käynnit ovat tarpeettomia) Hedekasvit alkavat kukkia ja pölyttää kesäkuun puolivälissä, olettaen että lajike sopii ilmastoon. Eteläiset kasvit alkavat kukkimaan vasta syyskuun puolivälissä. Kukkimisaika siis riippuu lajikkeesta ja tämä määrää ajan jolloin hedekasvit poistetaan. Mikäli käytät sekalaisia siemeniä, niin saattaa olla tarpeellista vierailla plantaasilla viikoittain heinäkuun 21. - syyskuun 15. Hedekasvien oikea-aikainen tunnistaminen on ratkaisevaa sadon turvaamiseksi. Jos sää on epätavallista hedekasvien aloittaessa kukkimisen ja et huomaa sitä viimeisellä käynnilläsi, niin tuloksena voi olla paljon siemeniä ja vähän kukintoa. Emikasvi voi joko tuottaa suuren siemenettömän kukinnon, suuren kukinnon muutamilla siemenillä tai suuren kukinnon joka on lähes kokonaan siemeniä. Ensimmäinen tapaus saavutetaan poistamalla hedekasvit ennen kuin ne ehtivät avata kukintojaan. Toinen tapahtuu kun muutama hedekukinto on ehtinyt avautua ja poistat kasvit ennen uusien avautumista. Kolmannessa tapauksessa hedekasvien kukkiminen on päässyt tapahtumaan vapaasti. Tällöin voi kasvattajan pää hajota, koska suuret määrät emikasveja voivat tuottaa 90% siemeniä poltettavan kukinnon määrästä. Toisaalta siemeniä tarvitaan tuleviin projekteihin. Muutaman sadan hyvä sukuisen siemenen tuottaminen tulevaisuutta varten takaa jatkuvuuden. Sienettyminen/Home Poliisien, varkaiden, eläinten ja hyönteisten lisäksi "home" on eräs mahdollinen ongelma kasvatuskauden aikana. Kun kukinnot ovat puolessa välissä elinkaartaan ne tulevat alttiiksi homeella ja kukintojen mädäntymiselle. On todettu, että parhaat olosuhteet homeenkeskittymiselle ovat 16-27 asteen lämpötila ja korkea kosteusaste. Home tuhoaa kasvin ja leviää hyvin nopeasti. Itiötyyppinen home leviää ilman välityksellä, joten sitä on mahdotonta estää leviämästä otollisissa olosuhteissa. Jos asiat alkavat mennä pieleen ja home iskee kasveihisi, sinun täytyy poistaa se välittömästi tai se leviää kasvin muihin osiin tai muihin kasveihin. Jotkut kasvattajat poistavat vain sen osan kukintoa, joka on saanut tartunnat, toiset taas poistavat koko oksan. Kokonaisen oksanhaaran poistaminen varmistaa, että home on kokonaan eliminoitu, sekä mahdollistaa sadon maistamisen muutama viikko ennen aikaa. Pääasia homeen poistamisessa on varovaisuus. Jos home on itiötyyppistä, niin varomattomat nykäykset kukinnosta vapauttavat itiöitä, jotka saattavat levitä viereisiin kukintoihin. Varo myös koskettamatta hometta sormillasi, sillä leviäminen on mahdollista myös niiden kautta. Hätävierailut viljelmällä Rakennusteollisuus on yllättäen aloittanut toimenpiteitä viljelmäsi läheisyydessä ja heidän "edistymistään" täytyy seurata. Myrsky on pyyhkinyt 80km/h alueen yli. Kuivuus iskee jne. Eräs ulkokasvatuksen haittapuoli on, ettet pysty kontrolloimaan ulkopuolisia voimia. Hätävierailut voivat olla tarpeellisia, mutta älä hätäännyt joka kerta, kun on paha myrsky. Hamppu on vahva kasvi ja kestää kovaa kohtelua. Sadonkorjuu suoritetaan yöllä, mikäli mahdollista. Pimeys antaa suojaa. Taskulamppu ja veitsi mukaan. Ellet aio käyttää suuria lehtiä ruoan valmistukseen, niin poista ne paikanpäällä säästääksesi tilaa. Eri lajikkeille on syytä varata omat pussit. Repun käyttö on kätevää ja huomaamatonta. Sadonkorjuun aika Oikea aika riippuu monista tekijöistä: kukintojen kehityksestä, säästä, homeista ja varkaista. Jotkut hamppulajikkeet kypsyvät aiemmin kuin toiset, riippuen leveyspiiristä, jolla lajike on kehitetty. Indicat niitetään syyskuun alussa ja kolumbialaiset lokakuun lopulla. Sää saattaa myös pakottaa aikaisempaan toimintaan. Jos ankarat pakkaset suuntaavat kohti, on parempi uskoa meteorologeja ja korjata ainakin suurin osa talteen. Toinen syy aikaiseen korjaamiseen on home. Jos viljelmä on paljastunut tai vaarassa paljastua on tietenkin pakko toimia. Esim. pellon laitamilla sijaitsevat kasvit on raivattava ennen kuin maajussit korjaavat oman satonsa. Myös metsästyskausien alut on hyvä huomioida. Sadonkorjuuta sateella on syytä välttää.